Vanhaemäntä Anastasia Piikkilä oli saanut kutsun maatalousyhdistyksen kustantamalle kuntoremontti viikolle Kurun-Perän urheiluopistolle. Tarjolla on monipuolista liikuntaa sekä kunnon tarkistusta, verenpaineen ja pulssin mittausta, hyvää ruokaa ja hauskanpitoa. Nasti, niin kuin kotoväki häntä kutsuu, vastusteli aluksi, mutta hänen parempi puoliskonsa, Eevertti, sai hänet viimein suostuteltua. Taisi Eevertillä olla vähän omakin lehmä ojassa, kun Nasti on kovasti estellyt noita pontikankeitto hommia. Jos saisi Eevertti tuon akan pois maisemista, sujuisi bisneksetkin taas paremmin.

Sai kuin saikin Eevertti Nastinsa matkaan. Maatalousyhdistyksen bussi koppasi Nastin kotoportilta siinä kuuden maissa aamusella. Elettiin muuatta maanantai aamua alkukesästä.

Bussissa oli jo kosolti kansaa. Oli ruipeloa ja lylleröä omasta kylästä ja taisi olla joitakin tuiki tuntemattomiakin. Nasti pukkasi takamuksensa Helmisen Mantan viereen, toisen vähäpuheisen kyläläisen. Olivat tainneet aikaisemminkin jäädä turpanuotalle, kun sadan kilometrin matka vierähti hups huomaamatta, omia ja vähän toistenkin asioita jutustellessa.

Perille tultua piti täyttää lappua jos toista. Ensin majoitus kuponki malliin: kuka olet, mistä tulet, miksi majoitut. Sitten vielä kuntolappu: nimi, ikä, sukupuoli, entiset ja nykyiset vaivat, mitä odotat kuntoremontilta ja muuta potaskaa. Nasti sai pumaskansa täytettyä ja puumerkin alle huitaistua. Siitä puumerkistähän se Eevertti oli aina sanonut, että oli kuin lehmä ois sontaasella hännällä jotahii paperiin huiskaassu, mutta se oli ollut Nastin puumerkki jo vuosikymmenet ja sellaisena pysyi.

Nasti lappaa jo lavetille pyhäpukimia, uimapukua, lenkkipukua, jumppapukua ja muuta tarpeellista ja tarpeetonta matkatavaraa. Kuten arvata saattaa, Nastin matkavarustus ei ole aivan viimeisen muodin mukaan. Mitä lie kirkon kirpputorilta parempien ihmisten rytkyjä löytynyt. Eihän sitä nyt ihan peltovaatteissa tai kirkkokostyymissä hotelliin, eihän.

Viereiselle petille on majoitettu, kuinka ollakaan Helmisen Manta. "No ei täällä ainakaan ikävä pääse yllättämään", tuumaa Nasti, "jotta morjesta vaan Manta."

"Kato ryäkäle, sun ko ne on mun kortteerikaveriksi puukanneet, täytynee kestää", tuumailee puolestaan Manta." Eiköhän, Nasti, lähäretä puoliselle. Matkanteko hiukoo sopivasti, ja luulis siälä baarissa olovan vähän korvalääkettäkin, jotta kestääs ton sun jatkuvan suun piäksäntäs he.hee." "Mennähän vaan, kai ne on meitille jotai hiukopalaa varannu", tuumaa Nasti.

Niin eukot panevat tomerasti tossua toisen eteen ja suunnistavat ruokasaliin, mutta siellä onkin vastassa yllätys.

"Tulivathan ne viimeisetkin emännät sieltä, jotta päästään aloittamaan", toteaa maatalousyh distyksen toimitsija. "Meidän on tarkoitus elää täällä hyvin terveellisesti. Siksi ruokavaliomme perustuu pääasiassa kasviksille. Saamme painoa pudotettua ja vähän niitä kolesteroleja alennettua, joten hyvää ruokahalua emännät. Täällä on itsepalvelu". "No voi yhren kerran, tämäkö se on ihmoosen ruokoo? Mihinää on silavat ja sillit? Pelkkee heinää, muurottia ja räätikkää. Taitaa tuolla olla jokunen kananhävitönkin. Tälläkö sitä häätyy viikko ellää? Päivittelee Nasti. Toiset katsovat häntä kuin Ameriikan elävää. "Kuinka se noin kehtaa mölöttää?" kuiskaa joku. "Eikö sillä ole yhtään tapoja?" supattaa toinen. "Mitenkäs sillä tapoja, maalaisakalla, joka on ikänsä leipänsä hankkinut lehmän alta sontatalikkoa heiluttamalla." Viimeisen kommentin antoi Helmisen Manta.

Nasti näykki porkkanaa, naposteli hiukan salaattia ja painui kopille. Oli sentään tullut vähän omia eväitä mukaan. Oli savustettua possunkylkeä ja reilua rukiista leipää. Kyllä näillä juuri ja juuri viikon elelee, kun vielä päälle koppaa tuosta Eevertin korvalääkepullosta pienet tupsluurit, niin eiköhän se siitä.

Seuraavana aamuna alkoi varsinainen koitos. Mitattiin verenpaineet, pissata lirautettiin pulloon, otettiin verikokeet, mitattiin sydämen sykettä ja ties mitä. Sitte alko jumppa.Nasti katseli, mutta ei osallistunut, kun se tuntui niin perin typerältä. Puolen päivän aikoihin Nasti pääsi sitten kertomaan kuulumisensa Mantalle, joka ei liioin ollut osallistunut höykytykseen, vaan oli kaikessa rauhassa tutustunut paikalliseen luontoon ja luonnonihmeisiin, kuten paikallisiin maatalon isäntiin ja heidän tuotoksiinsa.

Nasti tuli huoneeseen, jossa Manta jo oikoi kipeitä kinttujaan:" Kuules Manta, säähän et liion ollu siinä hömpässä mukana, emmää sua ainaskaan nähäry. Tosi typerältä se näytti koko homma. Mentiin oikooseks laattialle, kinttuva ylähä, kinttuva alaha, kättä ylähä, kättä alaha, nostettiin puota, laskettiin puota. Sittä ne nous ylähä ja virutteli kättä ja kinttuva, nuppia ylähä ja alaha. Ja kaiken päätteeks rupesiva viskomaan sellaasta isova pallova. Akalta toiselle erestä ja kinttuinvälistä. Tuli siinä varmaan syynättyä tarkkaan, koska naapuri oli pessy viimeks ne jumppavehkeensä. Ei niillä näkyny muillakaan akoilla olovan mitään Atitaksia. Tavallisia vanhoja rikkoo pöksyjä ja puseroita vaan. Jos ei tää touhu tuu yhtään järjevämmäks, emmää kyllä viitti osallistuva sen enämpi kuin tännäänkään, mutta täytyyhä mun kattella, että on jotaki, mitä Eevertille kertoo. Ei se muuto usko mun täällä olleenkaan":

Manta siihen:"Paas ny Nasti sitä turpaas vähä soukemmalle. Menee muuto hyvät mehut väärään kurkkuun. Tosa ois sullekin." "Mitä tää oiken on? Pontikkaa?" "No ei totta maar oo, ku ihan aitova tyrnimarja mehuva. Sain sitä yhreltä paikalliselta isännältä, kun kävin jututtamassa tässä aamupäivästä. Ota ny vaan, ei se tapa." Nasti naukkaa oikein kunnolla. "Tais olla päivän paras paukku, he..heh..heh.."

Niin emännät viettivät sen päivän rupatellen, juoruja kertoillen ja tyrnimarjamehua juoden. Tuli siinä sivussa hieman kevennettyä Nastin eväspussiakin, noin leivän ja lihan osalta. Sitten olikin jo talon puolisen aika. Hivelivät eukot heinäkuppia, nokkivat muutaman tomaatin ja kurkkusiivun. Pääevääksi oli Minestronekeittoa, mitä lie vihannessotkua, johon oli joukoon heitetty joku makaroni.

Ehtoopuolella oli sitten taas virikettä. Oikein vesijumppaa ja se tuntui kiinnostavan myös meidän emäntiämme, Nastia ja Mantaa. Uimapuvut makkarankuoreksi läski renkaiden päälle ja altaalle. Ohjaaja komenti koko lauman veteen. Siellä sitä sitten polskuteltiin kuin pikkupuoskat. Vötkyiltiin sinne ja tänne. Hypättiin ylähä ja alalaha. Virutettin käsiä ja jalkoja. Jostain syystä tämä tuntui kiinnostavalta. Liekö siksi, että jumpan päälle oli luvassa savu saunaa ja saunamakkaraa. Ainoaa ruokaa koko retken aikana, niin kuin emännät yhdessä tuumasivat. Makkaranuotiolla olikin sitten taas vastassa pettymys. Makkarat olivat laihialaista mallia, eli kevytmakkaraa ja sitäkin oli varattu vain tikkuastin mittainen siivu per emäntä juomana kotikaljaa, ilman sokeria tietenkin. Saunalta pois marssiessa Nasti ja Manta tuumasivat kuin yhdestä suusta:" Onneksi tuli otettua kottia kämpillä. Ei tässä muuto jaksaas." Eivätkä he jaksaneetkaan. Uni voitti uupuneet jumppaajat. Vahva duetto kaikui käytävään asti kuorsauksen merkeissä.

**

Koitti uusi aamu ja uudet heinät odottivat aamupöydässä. Kaverukset katselivat heinäkuppeja happamin ilmein, kunnes jostain hajuelimiin kantautui tuttu tuoksu. "Kaurapuuroa", riemastuivat emännät yhteen ääneen, säntäsivät kuin aropuput puurokupille ja kahmivat lautaset täyteen. "On täällä sentään jotahii suolentäytettä, ettei tota ammun einettä tartte koko ajan mussuttaa", tuumasi Nasti. "Ja oikeen voin kanssa, tämähän tuntuu ko ruakaa söis", hekotteli Manta.

Aamusella tulikin ahdettua kupu niin täyteen, että ensimmäisen tunnin terveysluennot kaikuivat kuuroille korville ainakin Nastin ja Mantan osalta. Tökkivät toinen toisiaan penkissä, jottei kuorsaus havahduttaisi muuta joukkoa. Taisivat pysyä jotenkuten hereillä tai ainakin heräsivät, kun sisään tupsahti nuori kuntohoitaja, joka kailotti kuuluvalla äänellä:"Nyt tytöt mennään testaamaan, kuinka hyvässä kunnossa te olette. Sitä varten teidät jaetaan kahteen ryhmään, josta toinen aloittaa testin kuntopyörää polkemalla ja toinen saa rintaansa sykemittarit reippaan kahden kilometrin kävelyn merkeissä. Ylös ja ulos:"

Valuivat siitä hiljaksiin ulkoilmoihin nimenhuudolle myös meidän emäntämme. Meinasivat siinä tohinassa panna Nastin ja Mantan eri ryhmään, mutta yhteinen protestointi auttoi. Saivat pysyä samassa poppoossa molemmat kiusankappaleet. Aloitettiin pyöräily ilman pyöriä. Nasti polki niin peijakkaasti aivan, kun olisi ollut kahdenkymmenen litran maitopönikkä takahollarilla. Samoin sotki Manta. Nuoremman ja paremman näköiset naiseläjät olivat hengästyneet alkuunsa ja lopettivat leikin kesken. Loppukiri käytiinkin sitten Nastin ja Mantan kanssa ja siinä Nasti veti paremman tuloksen. Kuntohoitaja ihmetteli:" Mitenkäs ne vanhat emännät (kuuskymppiä ja risat) noin hyvin selvisivät. Eikö teillä ole ollut niitä sydänvikoja tai muuta sellaista. Nuoremman jäivät teistä hyvän tovin." Nasti siihen:" Kuules plikka. Se on toi mun kuntoliikuntani sen verran kovaa sorttia, ettei siinä heinäkepit pärjää. On tullu pikkuplikasta asti, noin niinku aamuvoimisteluksi, ensin juostuva viiren virstan lenkki savisessa lepikossa elikoita etsien, sitten apetta turvan eteen heinähankolla ja viimoseks sormivoimistelua utareitten vetimistä. Siitä sittä viälä hinkit 20- ja 50 -litran vetooset kesällä käskärryillä ja talavella veskelkassa maintolaituriin kaharen kilometrin päähän. Talavella on luatu lunta pihas ja sontaa navetassa ja kesällä levitetty paskaa pellolle. Siinä sivussa kun vielä hoitelet viiren hehtaarin pottumaan ja hehtaarin kokoosen ryytitarhan, niin tulloo tota maaha- ylähä- puuhu- alaha liikettä ihan kyllän kanssa. Ei oo mun tarttenu kuntosaleille rahojani kantaa. Ja jos tosta painonnostosta on kysymys, niin kyllä ne lihakset vertyy, kun kantaa umpihumalaista ukkoa toista virstaa olokapäällään pois naapurin huussollista. Ja mitä tulloo niihe syränvikoihin, ne on enakkohoirettu pienellä tupsluurilla aamusella ja toisella iltasella. Hyvin on viat pois pysyneet ja lääkäri kaukana." Kuntohoitaja vain pyöritteli ympyriäisiä silmiään ja kanssaeläjät pistivät nauruksi. Tuntui huvittavan tämä Nastin kuntoliikuntaohjelma.

Seuraavan sarjan voittikin sitten Manta. Sykemittarin mukaan eukolla oli tosi hyväkuntoinen sydän ja mittataipaleenkin hän taittoi kevyesti alta aikayksikön. Manta se vuorostaan rupesi selostamaan niitä liikuntamuotojaan. Sanoi painivansa pässin kanssa haassa aina silloin tällöin, auttavansa imisää porsimaan jne. Kansa ei oikein jaksanut kuunnella, uskovaisia kun olivat, luulivat Mantan tekevän pässin kanssa ihan muuta kuin, että hätistäisi sitä pois ryytimaastaan.

Tätä ravia pidettiin sitten viisi kokonaista päivää. Vesijumppaa, luentoa ja liikuntaa. Oli viimeisen päivän ehtoo, kun maatalousyhdistyksen edustaja ilmoitti, jotta nyt pidetään iltamat. Rouvilla on tässä pari tuntia aikaa miettiä ohjelmanumeroitaan, joista oli kyllä jo esitteessä maininta. Sitten tavataan takkatuvassa.

Nyt oli Nastin ja Mantan pasmat sekaisin. "Mitä hilkutin ohojelmaa? Luikkos sää, Manta, siitä räntistä jotahin semmoosta." "Emmää ainakaa muista", vastaa Manta,"mutta eiköhän meirän hoksottimilla jotahii kehitetä".

Emännät painuvat kämpille yhdessä supatellen. Siellä sitten tovi sovitellaan toistensa rytkyjä oikeinpäin ja nurinpäin. Mietitään repliikkejä ja muuta mukavaa. Meinaavat emännät repäistä oikein kunnolla, kun varsin tietävät osan porukasta oikein körttiuskovaisiksi. Huoneessa tuli sitten tavattua ne ohjeetkin, joiden mukaan ohjelmaa pitäisi laatia. Siinä paperissa oli ehdotettu laulua, lausuntaa, arvauskilpailuja, tanssiesityksiä, monologia yms., mutta mitään ei ollut erityisesti kielletty.

Ilta lähestyi ja emännät marssivat jonossa takkatupaan, kuin sonnit maatalousnäyttelyssä.Maatalousyhdistyksen edustaja piti pitkän ja vetisen puheen kuntoremontin merkityksestä raskaassa työssä raataville naisille, puhui pehmoisia siitä kuinka näistä tapahtumista on saatu kiitosta osallistujilta ynnä muuta soopaa. Viimein päästiin asiaan. Ensimmäisen ohjelmanumeron oli varannut Lohilahden Riina. Hän esitti, jonkin ooppera aarian. "Aarian oopperasta, pässi pääs karkuun ja pallit jäi airan rakoon" , supatti Nasti kumppanilleen. Sitten seurasi lausuntaa ala Martta Möttönen. Nasti ja Manta oli jostain kumman syystä sijoitettu esiintyjä joukon viimeiseksi, joten he joutuivat jännityksen hiki otsallaan kuuntelemaan ja katselemaan vielä Hepokylän tyttöjen kuvaelman. Sitten Maatalousyhdistyksen edustaja kysäisi, jotta olisiko emännillä Helminen ja Piikkilä jotain esitettävää, minkä jälkeen Nasti ja Manta astelivat lavalle ilmoittaen, jotta kyllä.

Mantalla oli mukana pikkuinen kasettisoitin, josta rupesi kuulumaan polkan rytmejä "Halitulijallaa tämä poika rallaa rämäkällää........" Samaan tahtiin rupesivat emännät heittelemään vartalon peitteitään nurkkaan, niin jotta vain aluhousut jäivät jäljelle. Yleisön ilmeet olivat kauhistuneet."Tuliko ne ihan hulluiksi", kuului joku kuiskaavan. "Ei ne tullu, ne on ollu sitä koko aika", kuiskaili joku toinen. Viimein kun Nasti pakaroitaan keikutellen heitti vielä nimettömät nurkkaan Mantan kuuluttaessa "Tämä oli sitten Pimentolan Piikain rippari esitys". Emännät kumarsivat syvään ja keräsivät tavaransa pukien niitä hissuksiin päälle. Moitteita rupesi kuulumaan joka nurkasta, mutta Manta ja Nasti astelivat muina naisina kämpille korkkaamaan viimeisen korvalääkepullon ja nauttimaan loman lopusta. "Tästä reissusta kuullaan vielä", tuumaili Manta. Nasti siihen:"Niin kuullaan, mutta eipähän tarvihe noille akoille ennää nisupullaa tarjoilla, tullee halavemmaks. Enkä mä luule, että meillä on ihan pian asiaa kirkkoonkaan, jossei ne saa pastoria houkuteltua parannuskierrokselle meirän tupaan, syntiä karkottamaan." Jutut jatkui ja liemi väheni. Kamppeet oli pakattu jo aikaisemmin, jotta ei muuta, kun aamua odottamaan.

"Menihä se viikko vökyyllesä", tuumasi Manta, kun odottelivat yhdessä bussin saapumista pakaasit valmiina matkaan. Bussi tuli ja bussi meni akat mukanaan. Taisivat emännät yhdessä juonia, mitä ukoille kerrottaisiin. Täytyihän niiden luulla, että akat otti tosissaan koko reissun, eikä vain puolia. Tosiasiassahan Nasti ja Manta ottivat, mutta vain niitä hyviä puolia. Pelasivat varman päälle, ja osallistuivat vain siihen, minkä tiesivät osaavansa, mutta eihän miesten pidä kaikkea tietää. Vanha sanonta sanoo, jotta hyvää miestä kustaan toiseen silmään huonoa molempiin. Tiedä sitten kumpaan ryhmään herrat Piikkilä ja Helminen kuuluivat.